• toinen käsi

VIIMEISIMPIEN OIVALLUSTEN HEDELMÄT

Viime postauksessa järjestelin vaatekaappiani ja löysin uudestaan jotain vaatteita.



Olen ulkona, kuva on otettu sivustani. Päälläni on vaaleankeltainen ja valkoraidallinen iso t-paita kauluspaita, marimekon valkoinen pieni kangaslaukku ja ruosteenoranssi vekkihame sekä aurinkolasit.


Kirjoitin viimeksi siitä tunteesta, kun ei tiedä mitä laittaisi päälle vaikka kaappi on täynnä ihania vaatteita. Tuo fiilis heijastelee usein jotain muita tunteita, sillä faktahan on se, että omakin vaatekaappini on rehellisesti sanottuna todella toimiva. Minulla on paljon erikoisempia juttuja sekä hillitympiä vaatteita. Olen vuosien saatossa päässyt lähemmäs sitä pistettä, että tunnen itseni ja löydän itselle sopivimmat jutut. Kuitenkin ne luovat prosessit ajavat joskus sivuraiteille ja muutenkaan näinhän romanttista elämä ei täysin ole. Vaatekaapin läpi käyminen auttoi itseäni katsomaan uudella tavalla jo omistamiani vaatteita. Myös itselle turhien kappaleiden sivuun laittaminen selkeyttää ajatuksia.


Tämä Pieni sydän Second handista vuosia sitten ostamani ruosteen värinen vekkihame oli ollut jo jonkin aikaa sänkyni alla olevassa laatikossa. Pidän sitä vähän talvisempana tai syksyisempänä vaatteena käyttää. Se on paskumpaa, laadukkaampaa polyesteriä, joka on kuultavan satiininen päältä ja sisäpuolelta miellyttävän, ei liukkaan ja halvan tuntuinen. Ehkä se on se materiaali tai väri, jotka johdattelivat minut ajattelemaan sen olevan parempi kylmemmille ajankohdille. Otin sen kuitenkin pois laatikosta ja ajattelin kokeilevani sitä.


Olen ulkona kävelytien laidassa ja päälläni on vaaleankeltainen ja valkoraidallinen iso t-paita kauluspaita, marimekon valkoinen pieni kangaslaukku ja ruosteenoranssi vekkihame ja aurinkolasit sekä birkenstock sandaalit.



Tästä asusta tuli vahingossa todella hauska, käytännöllinen ja avasi ajatuksien lukkoja taas siitä, mitä voi helteellä laittaa päälle. Polyesteri toimi yllättävän hyvin, koska hameen sisäpinta on tosiaan pehmeä, eikä kiiltävä ja hiostava. Helma hulmuaa kivasti tuulessa, eikä hiki ja hameella istuminen pilaa vekkejä niinkuin monissa luonnonmateriaaleissa. Se myös kuivuu nopeasti. Yhdistin ruosteenoranssin hameen puolisoni kesäpaitaan ja vaaleankeltaisen ja valkoisen yhdistäminen tuohon hameeseen teki siitä todellakin kesään sopivan. Laitoin vielä luotto Marimekon laukkuni ja ihanan yksinkertainen, mutta kiinnostava ja omalta tuntuva asu oli valmis.



Olen ulkona, kuva on otettu edestä. Päälläni on vaaleankeltainen ja valkoraidallinen iso t-paita kauluspaita, marimekon valkoinen pieni kangaslaukku ja ruosteenoranssi vekkihame sekä aurinkolasit.


Koitan rohkeammin käyttää niitäkin vaatteita jotka olen laittanut ajatuksissani lukkojen taakse. Tämä on vain juhlatilaisuuksiin. Tämä toimii vain talvella. Tämä on taas liian korea arkeen käytettäväksi. Monesti näille ajatuksille löytyy vasta-ajatus ja ratkaisu siihen, että vaatteita voikin käyttää monipuolisemmin. Monien hienompien tai juhlatilaisuuksiin pyhitettyjen vaatteiden maallistaminen (lol, mietin englanninkielistä termiä dressing down) auttaa siihen, että nk. julavaatteet saa tilaa arkipukeutumisesta. Kasuaalimmat kengät, laukku ym. asusteet ja asuun yhdistetyt muut vaatteet hoitavat asian. Ja taas toisin päin jonkun villimmän asusteen tai vaatekappaleen voi yhdistää muuten skandimpaan kokonaisuuteen. Taas vuodenaikoihin sidotut vaatteet voidaan yhdistää johonkin super raikkaaseen ja kesäiseen värikomboon tai kevyempään, selkeästi kesäisempään materiaaliin.



Olen ottanut kuvan itse ylhäältä alaspäin ja kuvassa näkyvät varpaani, hame ja paita sekä sylissä kantamani vesimeloni.


Muuten, se on hassua nähdä itsensä kuvissa. Tuonkin hameen kuvittelin olevan pidempi, semmoinen pidemmän, midi-mittaisen mallinen. Pitkänä ihmisenä on mielestäni joskus vaikea löytää juuri semmoisia puoleen sääreen osuvia hameita ja mekkoja. Joko ne ovat ihan maksi-mittaisia tai tämmöisiä polven alle osuvia helmoja.