• toinen käsi

ISOÄITIENI PERINTÖ II

Kirjoitin aiemmin Unkarissa asuneesta isoäidistäni. Toinen elämääni vahvasti vaikuttanut nainen oli Suomessa asunut isoäitini.



Pitelen kädessäni persikan väristä vaaleaa silkkihuivia.
Sain silkkihirmuisuuteni varmaankin isoäidiltäni... Tässä hänen vanha silkkihuivi.


Monikulttuurisuus on todellakin vahvuus. Se, että olen saanut kasvaa kahdessa suhteellisen erilaisessa kulttuuriympäristössä on muovannut minusta sen kuka olen. Kerroinkin edellisessä postauksessa, kuinka kummatkin isoäitini olivat monessa suhteessa samanlaisia; pieniä naisia, joita halatessa heidän päänsä jäi jonnekin kainaloni uumeniin.


Suomessa asuva isoäitini oli Savosta teininä Helsinkiin muuttanut super yritteliäs ja aikaansaava sukumme pää. Hänellä oli todella vahvat mielipiteet kaikkeen; miten paidat kuului silittää, salaatti pestä ja joulu viettää. Se oli meille kaikille ok, sillä se todella oli hyvä tapa tehdä asioita. Toki myönnän, että silloin välillä mietin, että voisiko joissain jutuissa vähän höllätä. Lapsuudessa isovanhempani ehtivät asua kahdessa eri asunnossa. Kummatkin olivat isoäitini toimesta sisustettu italialaisilla huonekaluilla, mustilla nahkasohvilla, lasipöydillä ja laadukkailla materiaaleilla. Hän oli puuhakas nainen, joka kokkasi, leipoi ja teki omia bisneksiään ja projektejaan mm. luomumausteiden myyjänä. Hänen visionsa oli aina vahva ja hän jakoi sen itsevarmasti. Muistan hyvin isoäitini makuuhuoneen aina olleen rauhan tyyssija, joka oli aina viileä; hän tuuletti sitä kesät ja talvet. Vaatehuone oli pienelle minulle aarreaitta kaikkine tavaroineen. Ja se tuoksu oli sille huoneelle ominainen. Minulla onkin niin ikävä noita hajumuistoja!



Sudin tukkaani sormillani päälläni isoäitini vanha reikänen silkkipaita
Miten joku reikänen ja kulunut raasku voi olla niin mukava ja rakas?


Isoäitini oli koko elämänsä aina todella fresh. Tukkansa hän kävi leikkaamassa ja värjäämässä tummaksi ekokampaamossa. Hän laittoi aina itsensä niin sanottuun edustuskuntoon. Vaatteet olivat aina siistit ja modernit. Hän oli vastakohta siitä perinteisestä pullantuoksuisesta, "perinteisestä" isovanhemmasta. Nauroimme aina kuinka kaikki kasvit rakastivat häntä, koska ne olivat aina niin kauniin näköisiä. Substralilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa...


Olen aina arvostanut isoäitini sisukkuutta, eteenpäin katsomisen taitoa ja moderniutta. Häntä aina kiinnosti uudet jutut, mutta samalla hänestä huokui maatalossa kasvaneena kiinnostus luonnonmukaisiin vaihtoehtoihin. Hän antoi minulle niin monta elämässä hyödylliseksi tullutta käytännön neuvoa. Tyylillisesti ehkä tärkein oppi on laatuun panostaminen; mieluummin yksi hyvä kuin monta huonoa. Ja ne voi säilyä ikuisesti. Myös itsestään ja ulkonäöstään huolta pitäminen ovat keinoja, joilla voi piristää ja ylläpitää omaa hyvää mielialaansa. Se ei ole vai turhamaisuutta, vaan enemmänkin itsensä arvostamista.



Musta silkkipaita rytyssä ryppyisen vaaleanliilan lakanan päällä.

Muutamien isoäidiltä saamieni esineiden joukossa on tämä vanha Stockmannin silkkipoolo. Sen saadessani se oli jo kulahtanut ja reikäinen, mutta käytin sitä niin ahkerasti, että joudui mm. leikkaamaan poolokauluksen pois. Se on ollut minulla treffeillä ja vaikka missä, jossa tarvitsen tukea ja turvaa tämän paidan muodossa. Reiät eivät edes haittaa.