• toinen käsi

OMAN KIRPPISTELYURANI ALKU

Päivitetty: touko 6

Pari ajatusta siitä, mistä oma kiinnostukseni kirppistelyyn lähti.




Kiinnostukseni ja into kirppistelyyn ja vintage-vaatteisiin lähti yläasteikäisenä. Kävimme ystäväni kanssa Vallilan Valtteri -kirpputorilla, joka oli aikansa the place to be. Se oli vanha kunnon kirppis, jonne myyjät tulivat aamuvarhain myymään tavaroitaan. Mekin mentiin usein aikaisin paikalle, joskus ilman kenkiä hippejä kun oltiin (pikimustista jalanpohjista Äiti ei tosin tykännyt). Yksi varhaisimmista ostoksista noilta ajoilta on tämä ihana intialainen vintagepaita, joka on niin kaunis ja uniikki, että se on säästynyt kaikilta vaatekaappini tyhjennyksiltä. Muistan sen siihen aikaan olleen minulle kallis sijoitus, jonka kuitenkin tiesin säilyvän aina vaatekaapissani. Jopa ajan saatossa tulleet venymät ja reiät eivät vie unelmanpehmeän ja kauniin, loppujen lopuksi minulle päätyneen paidan taikaa. Välillä harmittelen, että Vallilan makasiineilla lopettaneella Valtteri-kirppikselle ei tullut veroistaan seuraajaa. Yhtä suosittu, basaarimainen kirppis olisi tervetullut Helsingin nykyiseen kirppisskeneen.


Kirppiksistä tuli jossain vaiheessa harratsus. Oli aina kiva etsiä ja löytää uusia paikkoja ja tätä kautta löysin myös vintageputiikit. Sitä edesauttoi varmasti myös oman tulotason nousu ja iän myötä karttunut materiaali- ja laatutietoisuus. On mieletöntä, miten joku sata vuotta vanha vaate on edelleen käyttökelpoinen ja kestävä. Laadukkaasti valmistetuissa vintagevaatteissa koen itsekin olevani vaatteiden veroinen. Myös ulkomailla hauska (ja pakollinen) ohjelma on käydä eri vintageputiikeissa ja kirpputoreilla. Niitä etsiessä saattaa nähdä myös vähän turistivapaampaa osaa kaupungista.


Koen pukeutumisen olevan yksi tärkeimmistä ilmaisukeinoistani. Ei sillä, ettenkö liihottaisi suurimmaksi osin kotona legginsseissä ja verkkareissa (varsinkin näin kotoilu-etäily-aikoina). Silloin nuorempana kirppikset löytäessäni olin lumoutunut siitä aarteenmetsästyksestä ja saavutettavista hinnoista. Se tunne, kun löydät jotain mieletöntä, jotain uniikkia... Koen edelleen samoja fiiliksiä kun menen kirppistelemään, näin 15 vuoden jälkeenkin. Olen joskus miettinyt, miten paljon laadukkaita vaatteita omistan ja kuinka paljon ne olisivat uutena maksaneet. Minulla ei olisi ikinä ollut varaa, tai edelleenkään olisi varaa ostaa niitä itselleni. Kirppistely on siis ainoa tapa luoda se tyyli itselleni, jonka haluan - taloudellisesti että tyylillisesti.





Tietenkin paljon on muuttunut, myönnettäköön. Tyylini on hioutunut vuosien aikana ja huomaan kaikkien elämänvaiheitteni jättämän jäljen pukeutumisessani. Vaatekaupassa työskennellessäni ihastuin bleisereihin ja puvun housuihin yhdistettynä johonkin rennompaan. Jossain vaiheessa halusin olla enemmän feminiinisempi, joskus androgyynimpi pukeutumisessani. Keräsin ja käytin vuosia vain todella yksinkertaisia maanläheisen värisiä vaatteita ja nyt koen etsiväni jotain hauskaa pukeutumisellani. Myös ajatukset kuluttamiseen ovat muuttuneet ja kirppistelyyn liittyy myös erittäin vahva ekologinen puoli. En koe oikeudekseni ostaa kaikkea uutena varsinkin, kun jo käytettyjen vaatteiden kulutukseni on suhteellisen suuri. Tällä hetkellä ostan uutena alusvaatteet ja sukat jne. mutta harvemmin mitään vaatteita. Näistä teemoista haluan varmasti kirjoittaa vielä lisää.


Mutta tuo intialainen paita muistuttaa edelleen minua siitä pienestä hipistä, joka olin sen ostaessani - ja joka tulen aina olemaan.